|
Karam Nur
virtuaalihevonen » a SIM-game horse Perustiedot» Virallinen nimi: Karam Nur 
Pieni diiva, jolle mikään ei ikinä riitä. Kiltti mutta haastava maasta käsiteltäessä. Esteillä kuumenee, mutta sileällä työskenneltäessä oikein ihanteellinen ratsu. HistoriaViisivuotias Karam Nur lennätettiin Ranskaan Arabiemiraateista, suoraan sen kasvattajalta. Nur Arabiansin omistaja otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja kertoi myynnissä olevasta arabikasvatista. Olin etsiskellyt nimittäin arabia, joko orina tai tammana, Charmantiin jo vähän aikaa. Nyt sitten tärppäsi. Kasvattaja kertoi, ettei normaalisti myisi kasvattejaan ratsastuskoulukäyttöön, mutta tekisi meidän kohdallamme poikkeuksen. Kyllähän Charmant on hieman poikkeava ratsastuskoulu. Nähtyäni tamman kuvan ja sen rakenteen, pystyin myös lupaamaan, että tamma tulee kiertämään näyttelyitä muiden pikkukisojen ohella. Kara tuli meille siis minun sitä näkemättä ja ratsastamatta, saati mitenkään tutustumatta hevoseen. Hieman minua arvelutti, mutta luotin kasvattajan sanaan siitä, että tamma on hyväkäytöksinen ja ihan mukava ratsastaa. Viisivuotiaaksi se nyt ei ole järin korkealle koulutettu, mutta kasvattajan mukaan kouluratsastuksessa tamma ainakin toimii kiitettävästi. Lienee varmasti perinyt hienot askeleensa emältään, joka on pärjännyt koulukilpailuissa erinomaisesti. Jokatapauksessa, Kara saapui Charmantiin enkä joutunut pettymään. Tamma on pieni diiva, mutta muuten oikein kiltti ja mukava pikku hienohelma. LuonneYleisesti: Kara on melko diivamainen luonne. Pikkuneiti kuvittelee yleensä olevansa ylempänä muita hevosia ja haluaa myös samankaltaista kohtelua. Se nyrpistelee nokkaansa lähes poikkeuksetta kaikelle, mikä ei sitä itseään miellytä ja Karaa, jos ketä on äärimmäisen vaikea miellyttää. Se on kyllä ihan kiltti luonteeltaan, eikä omaa mitään huonoja tapoja, mutta sen perusilme on vaan aina melko hapan ja se puhisee tyytymättömänä karsinassaan. Muuten se on kyllä ihan mukava ja ainakin sen kanssa on hauska touhuta, jos tarkkailee sen ilmehdintää. Esimerkiksi vesisateella tamma tuntuu sanovan, että ei taas, miksi minä. Ja ei muuta kun loimittamaan neiti ulkoilua varten. Tamman kanssa työskentely vaatii vähän kärsivällisyyttä, sillä se kyllä ilmaisee mielipiteensä hyvin selkeästi, ja yleensä mielipide on aina hoitajan omasta eriävä ! Hoitaessa: Karahan viihtyi harjattavana vaikka ties kuinka kauan, ikinä se ei ole saanut tarpeekseen, mikä kyllä näkyy sitten niinä tyytymättöminä puuskahduksina harjauksen loputtua. Niistä ei kannata välittää, tamma puhisee vaikka olisit harjannut sitä viisi tuntia putkeen. Se nyt vaan rakastaa olla huomion keskipisteenä ja hellittävänä. Tamma inhoaa satulavyön kiristämistä ja kylmiä kuolaimia. Satulavyö aina nipistää sen herkkää vatsaa inhottavasti, joten kannattaa reippaasti laittaa pehmustetta väliin ja kiinnittää vyö välittämättä tamman luimisteluista. Tosiaan, Kara ei pure eikä edes naksuttele hampaitaan, mikä on melko yllättävää, se vaan saa itsensä näyttämään niin äärimmäisen tyytymättömältä, että yleensä hoitajia vaan naurattaa. Kaviot tamma nostaa kiltisti, mutta tosiaan ne kuolaimet kannattaa lämmittää vaikka käsissä ennenkuin edes yrittää saada Karan suuta auki. Ja Kara tosiaan inhoaa vettä, joten peseminen on aina aikamoinen show. Se inhoaa nimittäin kaikkia veden olomuotoja, myös sitä taivaalta satavaa. Joten pestessä neitiä sen ilme on katsomisen arvoinen; se näyttää aivan siltä kuin se olisi juuri syönyt kilon sitruunoita. Taluttaessa: Taluttaessa neiti hienohelma kulkee kauniisti korvat pystyssä, uljaasti ja ylväästi, aivan kuin oltaisiin näyttelyihin menossa. Ja tämä tilanne toistuu aina, ihan sama mihin sitä talutetaan. Se sipsuttaa kuin mikäkin kuninkaallinen eikä todellakaan astu vesilammikkoon. Joskus sen saa huijattua vesilammikkoon, mutta heti kun se älyää, että apua vettä, se jähmettyy paikoilleen eikä liiku metriäkään. Tällaisessa tilanteessa kannattaa itse pysyä vähän kauempana, sillä seuraavaksi Kara pelkää hukkuvansa ja ottaa gasellimaisen loikan kolme metriä suoraan sivulle. Siinä voi hoitajaparka jäädä alle, jos ei ole valppaana. Tässä osa-alueessa on siis vielä hieman hiottavaa, mutta muuten taluttaessa Kara on ihan ookoo. Se ei häviä mihinkään eikä säiky (paitsi vettä). Kouluratsastuksessa: Näinkin nuoreksi hevoseksi, Kara on melko taitava kouluratsu. Tammalla on miellyttävät, pitkät askeleet, varmasti perinyt ne suoraan emältään. Ravi on lennokasta, mutta helppoa istua, ja laukka nousee kuin napinpainalluksesta ja on äärimmäisen hyvin säädeltävissä. Todella näyttäviä ovat juuri lisäykset, sekä ravissa että laukassa, sillä tamma todella työntää jalkaa toisen eteen ja näyttää liitävän eteenpäin. Kara onkin helppo ja miellyttävä tapaus sileällä ratsastaessa. Se ei kuumu ja se tottelee helposti. Onkin hieman ristiriitaista, miksi tamma on niin tyytymätön kaikissa muissa toimissa, paitsi silloin kun sen selässä istuu joku. No, joka tapauksessa, Kara soveltuu myös hyvin kokeneille ratsastajille, sillä se oppii helposti ja mielellään uusia asioita eikä pane vastaan niin kauheasti. Ainoa asia, mikä tähän mennessä on tuottanut sille hieman päänvaivaa on erilaiset väistöt. Pohkeenväistö menee vielä ongelmitta, mutta esimerkiksi avoväistössä tulee jo pieniä mutkia matkaan. Esteillä: Kara kuumuu esteillä aikalailla. Se ei ole mahdoton ratsastaa, mutta haastava kylläkin. Jo esteitä nähdessään se steppailee vähän miten sattuu ja olisi korvat pystyssä jo menossa esteelle, ei väliä siitä kuinka korkea este todellisuudessa on. Sitä on siis vaikea saada rauhoittumaan esimerkiksi alkulämmittelyiden ajaksi, kun se olisi jo niin mielellään itse asiassa. Esteillä ratsastajan kannattaa varautua myös tamman omaperäiseen hyppytyyliin; Kara hyppää vähintään puoli metriä korkeammalta kuin mitä este oikeasti on. Hypyt ovat siis valtavia, ja välillä itsekin ihmettelen, miten tamma kykenee tuollaisiin suorituksiin. Eli jos ratsastaja ei ole hereillä, voi seurauksena olla ilmalento tai ainakin äärimmäisen huono hyppy. Esteitä treenatessa olisikin hyvä harjoittaa ensin jotain kuuliaisuusharjoituksia, ihan perus pysähdyksiä, peruutuksia ja muita vastaavia, että tamma tosiaan tottelee ja kuuntelee ratsastajaa eikä huitele menemään miten sattuu. Maastossa: Maastoillessa suurin haaste on joko vesilammikko, vesieste tai vesisade. Kaikki sujuu yleensä oikein mainiosti siihen asti, kunnes eteen sattuu koko tien levyinen vesilammikko. Vaikka lammikossa olisi sentti vettä, tamma vetää liinat kiinni eikä varmasti astu lammikkoon. Toinen vaihtoehto täysstopin ohella on kiertäminen, johon ratsastaja välttämättä ei ole varautunut. Eli maastossa ratsastajan tulee olla hereillä ja mieluiten vaikka käynnissä kiertää lammikot, eikä edes yrittää mennä täydessä vauhdissa niiden läpi tai yli. Muuten Kara on kyllä ihan mukavan haastava maastossa, se ei kuitenkaan säiky olemattomia vaan niitä oikeasti pelottavia asioita, esimerkiksi traktoreita. Onneksi paikalliset traktorinomistajat tunnistavat hevosen ja sammuttamat moottorit siksi aikaa, että Kara ratsastajineen pääsee heidät ohittamaan ! Sukutaulu
Kilpailukalenteri
Jälkeläiset
Hoito-ohjeetTarhaus:
Liikutus: Kuulumisiapäivä 00.00.0000 photos © Radoslaw Woznica , thank you ! |
|
ETUSIVU